Papu ja Tippi Järvenpään näyttelyssä

Bt FF Jelly Bean "Papu" seiintyi enismmäisen kerran virallisessa näyttelyssä saaden EH:n. Tuomari Angel Sotoca Santos Espanjasta antoi Papulle seuraavanlaisen arvostelun:
Very nice head, exc. coat and body. I prefer better temperament. I prefer more parallel movements. I prefer more bone.
Tässä muutama näyttelyssä otettu kuva Papusta.

Mudi FF Black Cherry "Tippi" esiintyi niinikään ensimmäistä kertaa virallisessa näyttelyluokassa ja oli rotunsa ainoa edustaja. Tippin tulos oli ERI, SA, SERT ja ROP. Tuomari Trevor Hiscockin arvostelu Tippistä:

A bit of square proportions. Sloaping topline and nice shaped head with brick ears. Fully black in colour and vawy coat. In profile moves correctly with emmencing steps, coming towards in good, going away a bit close together, otherwise good. Good condition.

Tytti tuulettumassa

Välillä voi 7 pennun äitikin nauttia kevättuulesta ja omasta ajasta. Tytti pitää auringosta. Eikä kampauksen aina tarvitse olla tip top.

Ensimmäisen kerran ulkona

Kaunis sää innosti lähtemään ulos pentujen kanssa. Ne jaksoivat touhuta 20 minuuttia, mutta sitten alkoi jo näkyä väsymisen merkkejä ja lähdettiin kiireellä kotiin syömään. Tässä kuvia ulkoilusta :)

Kännykkäkuvia pennuista

Kuvat ovat tosi huonolaatuisia, mutta parempia ei nyt tullut.

Ruoka maistuu kaikille pennuille hyvin.

Keskustelutuokio kasvattajan kanssa.

Tytöt vasemmalta E ja B.

Pojat vasemmalta G, F, D, A ja C.

Pennut leikkivät

Pennut kehittyvät ja ovat jo haparoiden nousseet jaloilleen. Vielä eivät pikkuiset jalat jaksa pitkään kantaa pulleita pentuja. Painiminen, korvasta ja niskasta pureminen ja murinaa tarkoittava pörinä lisääntyvät päivä päivältä, mutta leikkihetket ovat vielä kovin lyhyitä. Syöminen ja hoidettavana oleminen vievät vielä valtaosan voimista. Pissit tulevat tosin jo ihan ilman apua, mutta Tytti haluaa pitää lapsosensa tip top puhtaana. Tässä kuvia muutaman päivän ajalta.

Painiminen on hauskaa.

Selätys!

Mitä tuolla ylhäällä tapahtuu?

Korvan pureminen ei satu, kun hampaat puuttuvat.

B tyttö tietää olevansa suloinen.

Jimiltä terveisiä

Tapasin agilitytreeneissä pikkupentujemme isän, Jimin, joka oli tapansa mukaan iloisella tuulella. Pennuntuoksuiset lahkeeni kiinnostivat Jimiä ja kevään ensimmäiset ulkotreenit ihanassa auringonpaisteessa saivat sen malttamattomaksi omaa vuoroa odotellessa. Valokuvaamisesta ei meinannutkaan tulla mitään, kun hinku radalle oli niin kova.

Jimi treenikentän reunalla rataan tutustumista katsomassa.

Hetkittäin pennut pyrkivät jo jaloilleen, mutta pääsääntöisesti ne vielä nukkuvat. Välillä toki syövät ja nauttivat emon hoidosta. Tässä pentu A, joka taitaa olla tällä hetkellä pennuista vaalein.